Jousisoittimet

Viulu

Jousisoittimista ehkä tunnetuin on viulu. Suositeltava aloitusikä on 5-7 -vuotiaana. Viulun asennot on tuossa iässä helppo oppia leikin avulla. Myöhemminkin on toki mahdollista aloittaa, mutta lähestyttäessä 10-vuoden ikää suosittelemme yleensä toista instrumenttia.

Tarkka korva ja säännöllinen kotiharjoittelu on viulunsoittajalle tärkeä asia. Opettaja voi antaa tunneilla ohjeet oikeaan harjoitteluun, mutta soittamaan oppii vain harjoittelemalla päivittäin säännöllisesti.

Soitin kasvaa oppilaan mukana; pienimmät soittimet ovat jopa 1/32 –viuluja. Soittajan kasvaessa siirrytään vähän kerrassaan isompaan soittimeen. 6-vuotiaat soittavat yleensä 1/8 –viululla. Kokoviulua pääsee soittamaan noin 15-vuotiaana.

Konservatoriolla ja musiikkiopistolla on jonkin verran oppilaiden vuokrattaviksi tarkoitettuja soittimia.  Soittimen vuosivuokra on noin 60 euroa.  Soitinliikkeestä voi ostaa viuluja 400 – 600 eurolla. Yleensä soitinliike hyvittää hyvin pidetystä vanhasta viulusta n.75 % vaihdettaessa uuteen isompaan viuluun. Myös käytettyjä viuluja on aina tarjolla. Aina ennen soittimen ostamista on tärkeää keskustella opettajan kanssa viulun sopivuuden varmistamiseksi.

 

Sello

Sello on jousisoitin, jolla on arvokas historia ja tärkeä osuus nykypäivänkin orkestereissa. Sello on myös erinomainen soolosoitin. Se on sointiväriltään eräs rikkaimmista, viulun herkistä diskanttisävyistä aina kontrabasson muhkeaan täyteläisyyteen. Sillä voi soittaa musiikkia klassisesta rockiin, kansanmusiikista jazziin ja virsiin, lastenlauluja unohtamatta.

Sellonsoiton voi aloittaa 5-16-vuotiaana.

Uuden pikkusellon saa 900-1600 eurolla, käytetyn jopa 500 eurolla. Konservatoriolla ja musiikkiopistolla on muutama sello vuokrattavana, joten aivan heti ei välttämättä tarvitse hankkia omaa soitinta. Soittimen hankinnassa kannattaa kuitenkin aina käyttää opettajan apua.

Kontrabasso

Kontrabasso on suurin ja siis myös matalaäänisin jousisoitin. Se polveutuu vanhoista gambasoittimista. Kontrabasso-nimi vakiintui 1700-luvun lopussa ja 1800-luvulla vakiintui kielten lukumäärä nykyiseksi neljäksi sekä kvarttiviritys. Kontrabasso on orkesterin kivijalka. Sello ja basso soittivat 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa aina suurinpiirtein samaa stemmaa, mutta vähitellen niiden tiet ovat kulkeneet myös erilleen.

Toisin kuin muilla jousisoittimilla, kontrabassolla on käytössä kaksi erilaista jousimallia: ns. ranskalainen jousi, joka on samanmallinen kuin viulun- tai sellonjousi, sekä ns. saksalainen jousi, jonka ote on alapuolinen kuten vanhoilla gambasoittimilla. Molemmilla malleilla on vankat kannattajansa.

Soolosoittimena kontrabasso on harvinaisempi, mutta jo parilla edellisellä vuosisadalla oli kuuluisia bassovirtuooseja. Jos haluaa kuulla kontrabassoa soolosoittimena, voi kuunnella esim. Jorma Katraman hienoja levytyksiä.

Nykyään soitonopiskelun voi aloittaa jo varsin nuorena, sillä myös pieniä soittimia, kuten neljäsosabassoja esim. on hyvin saatavana. Jos siis olet juuri miettimässä mitä soitinta lapsesi saattaisi mahdollisesti ruveta soittamaan, muista, että sellainenkin hieno soitin kuin kontrabasso on olemassa.

viulu
kontrabasso